Esihenkilönä potentiaalia etsimässä

🌍 Näetkö sinä potentiaalin, vai vain nykyhetken suorituksen?


Olen miettinyt viime aikoina tätä:

➡️ Esihenkilötyössä suurin onnistuminen ei ole se, että löytää tähtipelaajia ja rekrytoi heitä tiimiin.

🤝 Suurin aikaansaannos on arjen rakentaminen niin, että ihmiset voivat kasvaa ja se, että nää kasvumahdollisuudet tunnistaa muissa.


🏗️ Liian usein työntekijöiden potentiaalia arvioidaan tämänhetkisen varmuuden, sujuvuuden tai näyttävyyden perusteella.

Mutta todellinen johtaminen näkyy minusta näin 👇

✅ huomaat kehittymiskyvyn ennen muita
✅ annat vastuuta hieman ennen kuin ihminen itse uskaltaa sitä pyytää
✅ rakennat rakenteet, joissa oppiminen on turvallista
✅ et tee johtopäätöksiä yhdestä virheestä


Taloustaustasta katsottuna tämä on tuttua.

Raportti näyttää aina menneisyyttä, ja hyvä johtaja katsoo tulevaisuutta:

🔹 Kuka voi ottaa seuraavan askeleen?
🔹 Missä osaaminen on vielä raakaa, mutta suunta oikea?
🔹 Kenelle pieni luottamusloikka voisi muuttaa tekemistä parempaan?


Kun esihenkilö rakentaa selkeät roolit, toimivat prosessit ja turvallisen ilmapiirin, potentiaali alkaa näkyä.


🙄 Mä uskon aidosti siihen, että ihmiset eivät kasva siksi, että heiltä vaaditaan ja heitä pusketaan.

💎He kasvavat, kun heihin uskotaan, ja heille annetaan selkeä suunta, tukea ja työkaluja.


Tämä on yksi johtamisen vakauden mittareista:
👉 Näetkö ihmisessä enemmän kuin tämän päivän suorituksen?