Arjen resilienssi ja käytännön vinkki
🔄 Oppeja uran varrelta: Resilienssi 💪
💡Tutustuin erään ex-kollegan kautta kirjaan nimeltä 7 ways to build resilience, ja se oli niin vaikuttava, että ostin sen myös omaan kirjahyllyyni.
Kirja sisältää käytännön työkaluja ja ajattelumalleja arjen resilienssin kasvattamiseen.
Kirjaa lukiessani huomasin palaavani moniin kohtiin useampaan kertaan. Ei siksi, että ne olisivat olleet monimutkaisia, vaan siksi että ne sanoittivat jotain tuttua yllättävän kirkkaasti. Resilienssi ei näyttäytynyt sankaruutena tai “kyllä minä kestän” -asenteena, vaan arkisina ajattelun valintoina tilanteissa, joissa suunta tuntuu epäselvältä.
🕸 Eräs näistä oli yksinkertaisuudessaan oheisen kuvan näköinen hämähäkkikuvio.
Kuvio pysäytti juuri siksi, että se oli niin pelkistetty. Ei pitkiä listoja, ei monimutkaisia malleja, vaan visuaalinen muistutus siitä, että yhdestä pisteestä voi lähteä useita reittejä. Ja että se, mihin suuntaan lähtee, ei ole sattumaa.
💎 Kuten olen nyt myös Joyllan positiivisen psykologian opinnoissani oppinut, näkövinkkelimme suppenee ja ajattelumme pienenee, kun kohtaamme elämän vastoinkäymisiä. Näemme enemmän huonoa kuin hyvää.
Tämä on inhimillistä ja biologisesti ymmärrettävää. Paineessa mieli alkaa etsiä uhkia ja rajoitteita, ei mahdollisuuksia. Samalla katoaa usein kyky nähdä kokonaisuutta – tai edes muistaa, että vaihtoehtoja ylipäätään on olemassa.
💡 Kaikissa tilanteissa, kuinka raskailta sitten tuntuvatkaan, on kuitenkin paljon vaihtoehtoisia polkuja eteenpäin. Asiat voivat edetä myös parempaan suuntaan, ja osa vaihtoehdoista on hyvin positiivisia.
Resilienssi ei tässä mielessä ole optimismia tai vaikeiden asioiden ohittamista. Se on kykyä pitää ajattelu riittävän avoimena silloinkin, kun olo ei ole avoin. Kykyä tunnistaa, että tämänhetkinen tunne tai tilanne ei ole koko totuus tulevaisuudesta.
🕸 Siitä tämä kuvio, kaikessa yksinkertaisuudessaan, meitä muistuttaa: osa vaihtoehtoisista tulevaisuuksista on nykytilaa parempia ja osa huonompia. Toimi viisaasti.
Viisaus ei tarkoita oikean vastauksen tietämistä etukäteen. Usein se tarkoittaa sitä, ettei lukitse itseään siihen ensimmäiseen tulkintaan, joka mieleen nousee. Että uskaltaa pysähtyä, ottaa etäisyyttä ja valita seuraavan askeleen sen perusteella, mikä tukee pitkää matkaa – ei vain hetkellistä helpotusta.
Uran varrella olen huomannut, että resilienssi näkyy usein juuri näissä hetkissä. Ei silloin, kun kaikki sujuu, vaan silloin kun jokin menee rikki, muuttuu tai pakottaa ajattelemaan uudelleen. Silloin ratkaisevaa ei ole se, kuinka nopeasti pääsee eteenpäin, vaan se, mihin suuntaan lopulta lähtee.
💡 Millaisia keinoja sulla on lisätä resilienssiäsi tiukoissa tilanteissa?
Usein jo se, että pysähtyy kysymään tämän itseltään, avaa yhden uuden polun lisää.